Mark IV                 1938-1949

Jaguar 1,5/2,5/3,5L Saloon autot, myöhemmin ristitty "Mk4" olivat jo selvästi suunniteltuja USA:n massamarkkinoita varten, siksi siirryttiin muotoon painettujen esivalmistettujen peltiosien käyttöön. Myös rungon suunnittelu oli omaa käsialaa. Huippunopeus oli 146 km/h. Erityisen kaunis malli on Mk 4 Drophead Coupe. Pinnapyörät vakiona. Kuvan autossa on poikkeuksellisen onnistunut kaksiväriyhdistelmä.

Mark V                 1948-1951

Lyonsin muotokieli jatkuu Mk5 mallissa. Koria oli modernisoitu mm lamppujen osalta mutta edelleen autossa oli 3.5L, jo 20 vuotta tuotannossa ollut työntötankomoottori. Erittäin tukeva runko oli täysin uusi. Suomeen tuotiin parisen Mk 5 autoa, jotka toimivat Helsingissä taksinakin, tässä yksilö.

Mark VII/VIIM       1950-1957

Earls Courtin autonäyttelyssä 1950 esitelty Jaguar Mk7 oli menestys. Seiskan muodot; takaikkunan liittyminen koriin ja XK120 autoa muistuttava sivulinja yhdessä traditionaalisen jäähdyttimen säleikön kanssa muodostivat ylvään kokonaisuuden. Mittaristo oli koottu keskelle kuten MK5:ssä.  Ajo-ominaisuudet olivat paremmat kuin millään sen aikaisella henkilöautolla. Auton tehostimella varustetut rumpujarrut olivat erittäin tehokkaat. Yhdessä suorituskyvyn kanssa ne muodostivat perustan jopa rallimenestyksille, mm Monte Carlon yleisvoitto -56. Erikoista auton historiassa on siihen suunniteltujen komponenttien esittely ennen autoa; sodan aikana päätettiin valmistaa kokonaan uusi Saloon, joka kykenisi jopa 160km/h huippunopeuteen. Tähän tarvittiin voimanlähteeksi vallankumouksellinen XK-moottori, joka valmistuessaan esiteltiin moottorin ympärille nopeasti rakennetun XK120 urheiluauton kanssa. Uusi tukeva ja edistyksellinen (etupyörien erillisripustus ja vääntövarsijousitus) runko esiteltiin taasen Mk V:ssä, joka tuotiin markkinoille kun huomattiin Mk 7:n suunnittelun kestävän luultua pitempään! Viivyttely vei loogisen Mark 6 nimenkin kun Bentley ehti ensin! Suomeen tuotiin useita kymmeniä seiskoja viisikymmentäluvun alussa Olympialaisia juhlistamaan - lisenssitkin olivat kunnossa koska puutavaran vienti Britanniaan veti hyvin.   Enemmän tästä yksilöstä. Mobilistin koeajo täällä.

Mark VIII            1956-1958

Jo Mark VIIM malliin tehtiin lukuisia muutoksia: Kyljissä olleet ilmastointiluukut poistettiin, suuntaviitat muuttuivat vilkuiksi, puskurien profiili yksinkertaistui ja kävyt suurenivat, J700 ajovalot PF770 tilalle ja sumuvalot siirtyivät erillisiksi. 

Mk 8:ssa tuulilasi muuttui yhtenäiseksi, kromilista ilmestyi kylkeen ja maski muuttui. Myös maskotti ilmestyi tällöin viralliseksi koristukseksi. Se on muuten matalampi kuin Mk2:n identtisen kokoinen kissa. Mk8:n takapyörien peitelevyyn ilmestyi kevennys, joka helpotti rengaspaineiden tarkistusta. Takavalot kasvoivat.

Mark IX                1958-1961

Yhdeksikköön tuli voimakkaampi 3.8 L:n moottori, tuplapakoputket ja levyjarrut. Takavalot kasvoivat moniosaisiksi ja takaluukun kanteen ilmestyi mallimerkintä Mk IX.

Automaattilaatikolla ja ohjaustehostimella varustettu Mk9 on mahtavan näköinen, ylellinen klassikko, jolla pärjää nykyliikenteessäkin - ostakaa talteen!

Mark X 3.8/4.2       1961-1966

Mark 10 on kaikista suurin Jaguar. Tavaratilassa voi kuljettaa vaikka mitä! Kolmella SU-kaasuttimella varustettu 4.2L moottori on kaunis - ja niin Sir Lyons halusikin sen olevan. Maskin nivoutuminen maskottiin on mestarimuotoilijan käsialaa parhaimmillaan. Kojelauta suurine mittareineen on upea - eniten puuta kaikista malleista. Sama ehdoton ylellisyyden tunne valtaa matkustajatkin, joita hemmotellaan picnic pöydillä ja leveillä sohvilla. Pehmeään jousitukseen yhdistettynä tämä mix kertoo Amerikan markkinoiden olleen suunnittelun perusta. 

Mk10 yksilöstä enemmän.  

420 G                    1966-1970

Sivukromilistat, takakontin merkinnät, kojelaudan pehmustus ja muut pienet yksityiskohdat erottavat 420G mallin Mark 10:stä. V12 moottori asennettiin ensi kerran tähän malliin, joka toimi riittävän tilavana koepenkkinä.

Hyvät Big Cats sivut.

Mk1                     1956-1959

Jaguar henkilöautojen historian suurin mullistus oli 2.4L Sedan mallin itsekantava kori (Mark I  nimitys on myöhempää perua). Äänen eristykseen (mm. etupään apurunko) ja korin vääntöjäykkyyteen kiinnitettiin paljon huomiota ja vasta käytännön kokemusten kartuttua koria kevennettiin hieman Mk2 mallissa. Edessä kierrejouset, takana Panhard tangolla tuettu vain toisesta päästään ripustettu lehtijousi - molemmat uutuuksia Jaguaarilla (joskin kokeiltu D-typessä!)! Taka-akselin raideleveys oli etuakselia pienempi, joka mahdollisti takapyörien umpisuojuksien käytön. Ajo-ominaisuuksia tämä kuitenkin heikensi. Aikanaan 2,4L maksoi Englannissa saman verran kuin Rover 75, mutta oli nuorekkaamman oloinen ja urheilullisempi. Levyjarruilla varustetussa 3.4 oli leveämpi hymy. Tämän mallin esitteestä tehty kiva tietokoneen taustakuva.

Enemmän kustomoidusta ykkösestä.

Mk2                     1959-1967

Mk 2 eroaa edeltäjästään Mk 1:stä ulkoisesti lähinnä vilkkujen, seisontavalojen ja takapyörien aukkojen osalta. Myös ikkunoiden kehykset ovat ohuemmat. Sisällä kojelauta oli ihan uusi ja sen tyyli keskelle sijoitettuine kytkinpaneeleineen säilyi Jaguaarin muissakin malleissa pitkälle XJ-sarjaan asti. Mallia oli saatavilla 2.4, 3.4 ja 3.8L moottoreilla, viimeisen 220hp oikeuttaen titteliin aikansa nopein sedan. Mk2:ssa on tehostetut levyjarrut kaikissa pyörissä ja optioina mm. ohjaustehostin, Laycock de Normanville-ylivaihde tai Borg Warner-automaatti, pinnavanteet ja harvinainen kattoluukku. Kilpakäyttöön teki Coombs-talli muutamia kymmeniä erikoisversioita, jossa moottorin virityksen lisäksi oli 'louvres'-ritilät konepellissä ja takapyörien aukot avattuina. Nykyisin halutuin versio on 3.8L manuaali ylivaihteella, joskin joidenkin mielestä 3.4L moottori on miellyttävämpi. 2.4L moottoria pidetään hieman alitehoisena näin painavaan (n.1500kg) autoon. Mk II on monien mielestä edelleen maailman kaunein auto ja sen keula toimi esikuvana Jaguaarin muotoillessa 1990-luvun retromallejaan. Vicarage   valmistaa Mk2-mallin kuoriin nykyajan tekniikalla ja varusteilla olevia autoja. Mk2:sia valmistettiin n.84000kpl, mutta monet ovat jo kadonneet herkän ruostumisensa (kynnyskotelot, etu- ja takalokasuojat) ja rajun kilpailukäytön (mm. romurallit!) vuoksi. Mk2 on suosittu entisöintikohde ja lähes kaikkia osia tekniikasta pelteihin on helposti (joskin varsin kalliilla hinnalla...) saatavilla Englannista ja USAsta.Mk2:n tekniikkasivu täällä ja entisöintisivut täällä. Video täällä

S-type                  1963-1968

Edelleen kehitetty, takapyörien erillisjousituksella varustettu S-type sai myös keveämmän etupuskurin. Auto oli kuitenkin 150 kg painavampi kuin Mk2 ja siksi myös hitaampi, osansa oli myös huonommalla aerodynamiikalla! Tuotanto lopetettiin XJ6:n myötä. Kesti 31 vuotta ennen kuin Jaguar palasi monen mallin politiikkaan ostajakunnan laajentamiseksi. Hyvä saitti. Tämäkin on kiva

420                      1966-1968

Mallisarjan (sama pohjalevy) viimeinen uusi auto oli 420, jossa tekniikka oli jo miltei XJ6:n tasoa. Kojelaudassa on edelleen paljon puuta mutta turvallisuusajattelu toi mukanaan pehmustetun reunuksen. Kokonaisuudessaan 420:n sisustus on kaikkien aikojen viihtyisimpiä! Tuotanto lopetettiin XJ6:n myötä. Tässä mallissa oli vielä tuo keskikokoinen Jaguar maskotti nokalla, sama kissa on istutettu useimpiin myöhempiin malleihin jälkikäteen. Konehuoneen ahtaus jatkuu. 

Hienot kotisivut.

240/340                1967-1969

Viimeisenä jälkilämmittelynä ennen vallankumouksellista XJ6:sta oli 340, jossa tekniikka oli kuten MK2:ssa mutta ohuet puskurit erottavat autot toisistaan. Mallisarjoja oli selvästi liikaa, myös S-typeä ja 420 mallia valmistettiin, ja siksi markkinasegmenttejä haettiin hinnalla. Tämä oli se halvin malli ja se näkyi myös sisustuksessa, nahan sijaan käytettiin Amblaa, sen ajan vinyyliä. Moottorin tunnistaa rivoitetuista kansista XJ6 SI tyyliin. 

S type             1999-  

Uusi S-type esiteltiin 1999 vuoden 2000 mallina. Näin Jaguar palasi 60-luvulle siinä mielessä, että silloin viimeksi tehdas tarjosi henkilöautoja eri kokoluokissa! Myös auton muotoilu henki compact saloonien tehokeinoja. Kuvan autossa on uusi 3L V6 moottori, autoa saa myös isomman mallin V8:lla. TM-koeajo.

Lisää S-typestä.

X-type               2002-

Jaguaarin avaus massamarkkinoille on onnistunut. Diesel-malleista on tullut hyvin suosittuja Euroopassa. Kuvan 3L V6 moottori on mallisarjan suurin. Auto on Jaguaarille historiallinen myös siitä syystä, että ensimmäistä kertaa on tarjolla farmarimalli ja neliveto! Sisustus on taattua Jaguar tyyliä. SalsaRed antaa silmäniloa!  Pikku jaggen koeajo täällä

XJ6 Series1          1968-1973

XJ6 S1 oli tekniikaltaan erittäin edistyksellinen auto aikanaan ja ulkonäön ollessa varsinainen mestari Lyonsin kuolematon helmi ei ollut ihme, että se valittiin vuoden autoksi. Erikoisesti ajo-ominaisuudet olivat omaa luokkaansa kaikkiin muihin henkilöautoihin verrattuna. Moottoreita oli kaksi, uusi 2.8L ja vanhemmista malleista tuttu 4.2L. Kojelauta oli yksinkertaisesti vaikuttava! Vaakasuuntaisesta maskista eivät kaikki pitäneet - se kun oli Lyonsin 6 sylinterisille varattu uutuus!. Tekniikkasivut täällä. Kotisivut täällä.

XJ12 Series1        1972-1973

XJ oli suunniteltu siten, että aiemmin E-typessä esitelty kaasuttimilla varustettu V12 kone mahtui vaikeuksitta. Tuloksena oli maailman nopein sarjavalmisteinen henkilöauto! V12 moottori on erittäin hienossa sisäisessä tasapainossa ja pyörii värisemättä tyhjäkäyntiä niinkin alhaalla kuin 300 kierrosta minuutissa. Moottorin äänikin on aivan erilainen jenkkikaseihin verrattuna. Kuuntele ison mirrin murinaa! Jaguaarille tunnusomainen jäähdyttimen pystysuuntainen säleikkö on yksinkertainen ja elegantti.  Konepellin koriste ei ollut XJ auton alkuperäisvaruste. Useimmat ovat sen hankkineet ja Amerikassa usein jälleenmyyjä!

XJ6  Series2     1973-1979

Syksyllä -73 esiteltiin uudet S2 mallit, joissa sisustus oli muutettu ergonomisemmaksi. Kehittyvät turvanormit pakottivat myös nostamaan puskurikorkeutta, mikä ei välttämättä ollut eduksi kakkossarjalle. Auto on Leylandin valtakauden kukkanen - seitsemänkymmentäluvun muut saavutukset huipentuvat yleisenglantilaiseen autojen kestämättömään laatuun, mikä johti hyvän markkina-aseman täydelliseen romahtamiseen Euroopassa! 4.2 litrainen XK moottori on varma työjuhta.

XJ6/12 Series2 Coupe 1975-1977

Sir Lyonsin lempimalli, Coupe, on erittäin harvinainen ja erikoisesti sen sivulinja on hivelevän kaunis ikkunat laskettuina koska B-pilaria ei ole! Malli esiteltiin jo -73 mutta valmistus alkoi vasta -75. Malli oli viimeinen lyhytakselivälinen XJ. Grilli oli vaakasuuntainen V12 koneesta huolimatta. Coupesta on myös S1 prototyyppi. Coupen historiaa ranskaksi ja englanniksi.

Enemmän kustomoidusta Coupesta.

XJ6/12 Series3       1979-1992

Korin kattolinjan uudistus oli eduksi, pääntilaa tuli lisää mikä mahdollisti kattoluukun. S III:n maskin traditionaalinen pysty teema on selkeästi kauniimpi kuin edeltäjässä - muotoilu olikin Pininfarinan käsialaa sisustusta lukuun ottamatta. Amerikan turvanormit näkyvät myös uusissa paksuissa kumilla vuoratuissa puskureissa. Kulutuslukemiltaan siedettävämpi HE V12 moottori tuli markkinoille -81, jolloin myös teho nousi 299 hevosvoimaan. XJ S3 on erittäin hiljainen auto ja ajettavuudeltaan loistava.

XJ6/12 (XJ40/81)    1986-1994

XJ 40 oli kokonaan uusi auto, sähköjä myöten. Moottori AJ6, tuli tunnetuksi erittäin kestävänä voimanlähteenä. Siitä on 3.6 ja 4.0 litraiset versiot. XJ81 autossa oli uusittu 6L moottori, jonka ulkonäkö oli oleellisesti siistitty. Tehoa oli 312 hv. Valmistusmäärät: Prototyypit- 251, 1986- 3,958, 1987- 33,064, 1988- 39,432, 1989- 32,833, 1990- 30,862, 1991- 17,190, 1992- 15,967, 1993- 24,910, 1994- 10,239. XJ 40 palstoja Jagboard, Motorcarsltd, Jag-Lovers. Video täällä. Suositut pyöreät lamput täällä.

R-varusteluun kuului mm. metalliväri, hyvä äänentoistojärjestelmä ja parannettu jousitus. Ajettavuudeltaan auto oli XJ40 sarjan paras. Puuratti on liukkaudestaan huolimatta monen mielestä paras!

XJ6/12 (XJ300)       1994-1997

Fordin tultua isännäksi alkoivat investoinnit laatuun ja uudistuksiin sujua. XJ40:n seuraaja sai uuden rivikuutosen, AJ16 moottorin. Sitä oli sekä 3.2 litraisena että neljälitraisena. V12 koneella varustettuna auto oli todellinen helmi. XJ300 malli 4L suoralla kuutosella, mutta kompressoriahdettuna sai oman mallimerkintänsä XJR. Tehoa löytyi 240 kW ja suorituskyky oli sen mukainen, huippunopeus 250 km/h ja kiihtyvyys 0-100km/h 6.0s. Sisustus on Jaguaarin tyylin mukainen ja ulkonäössäkin kissamainen pehmeys on edukseen.

XJ8 (XJ308)              1997-2003

Moottorien uudistus jatkui ja vuonna 1931 aloitettu rivikuutosten loistokas traditio päättyi. Jaguaarin tulevaisuuden moottoriksi valittiin itse suunniteltu ultramoderni V8 (3,2, 4.0L). Kompressoriahdettuna XJR mallina Jaguar kissa muuttuu sudeksi!  Ilman nopeusrajoitintaan se kulkee 273 km/h (170mph). Kojetaulussa pyöreän kellon istuttaminen ilmaritilään oli hyvä oivallus. 

XJ6 (XJ350)               2003-

Kun Budapestin kaunein valitsee hääauton niin muut tähdet tietävät paikkansa! Uuden XJ:n glamour on pistämätön tässäkin käytössä. 

Mallisarjan nykyinen tuotantomalli on alumiinirunkoinen, josta tulee varmasti alkuperäisen XJ6:n veroinen klassikko. Suurimman V8 koneen tilavuudeksi valittiin jälleen niin tuttu 4.2L. Pienemmät mallit 3.5L ja 3.0L (V-6). Ahdettuna auto kiihtyy 0-100 km/h 5.0 sekunnissa. Sisustus on tyylikäs Jaguaarin tapaan, mutta moottorin katsominen ei enää tuota samaa mielihyvää kuin vanhemmissa malleissa, siitä kun ei näy mitään!

Hyvä kotisivu täällä

SS100                  1935-1941

Vuoden 1938 malliin tehty 3.5L moottori takasi 125 hevosvoimallaan 160 km/h huippunopeuden, mikä oli aikansa huimimpia saavutuksia.  Avoimet lokasuojat tuppasivat silloin jo värisemään. Auto on muotoilultaan todellinen klassikko. Mallin edeltäjästä, SS1:stä on yksi kappale vuodelta 1935 päätynyt Suomeen.

XK 120                 1949-1954

Sir Lyons kirjoitti jälleen urheiluautojen historiaa vuonna 1948 esitellyllä XK120 mallillaan. Alkuperäisasuun kuuluivat peltivanteet ja takapyörien suojukset mutta useimmiten ne on jätetty tallin nurkkaan. Nimenomaan maalatuilla pinnavanteilla saadaan todella hieno kokonaisuus. Kuvan auto on vuodelta -50, mikä näkyy mm kromattuina parkkilamppuina. XK-moottori oli erittäin edistyksellinen puolipallon muotoisine palotiloineen ja kaksine männän yläpuolisine nokka-akseleineen ja myös kaunis. Säänkestävyyden vuoksi kojelauta oli nahalla verhoiltu.

Kotisivut täällä. Video täällä.  

XK 140                1954-1957

XK140-mallia valmistettiin lokakuusta 1954 helmikuulle 1957 kolmea eri mallia, Open Two Seater (OTS), Fixed Head Coupe (FHC) ja Drop Head Coupe (DHC) joko vakiovarusteilla tai SE (Special Equipment) -varusteilla jotka olivat 20 hevosvoimaa tehokkaampi kone, kaksoispakoputkisto, tuulilasinpesulaitteisto, sumuvalot ja pinnavanteet. SE-malleja markkinoitiin Yhdysvalloissa mallimerkinnällä MC (Modified for Competition). Mallimerkintä tuli auton huippunopeudesta; 140 mailia tunnissa (224 km/h). Auton nopeutta mitattiin tehtaan testeissä lehdistön läsnä ollessa Belgiassa kuuluisalla Jabbeke'n tiellä. Tässä testissä päästiin 141,51 mailia tunnissa nopeuteen.

XK 140 automalliin oli tehty lukuisa määrä muutoksia mm. nokkaritilä, etu- ja takapuskurit, ajovalot, suuntavilkut, takavalot ja takaluukun kromit. Merkittävimpänä muutoksena oli koneen siirto kolme tuumaa eteenpäin, jolloin ohjaamo saatiin tilavammaksi ja samalla ajo-ominaisuudet paranivat auton painopisteen siirryttyä eteenpäin. XK140 vakiomoottoriksi tuli XK 120SE:n 190 hevosvoimainen moottori ja XK140SE -malliin uusi 210 hevosvoimainen, ns. C- (Competition-) kannella varustettu moottori. XK 140:een tuli uutuutena myös mm. hammastanko-ohjaus ja teleskooppi-iskunvaimentimet. Coupe mallit (FHC ja DHC) varustettiin lisäksi pienillä takaistuimilla, joilla auton monikäyttöisyys parani huomattavasti. 

Vuonna 1956 XK140 maksoi Englannissa 1830 puntaa ja Suomessa 2 Mmk (n. 50 tuhatta euroa). Maahantuojana oli Suomen Maanviljelijäin kauppa Oy Tampereelta. Vertailun vuoksi vuonna 1956 maksoi Fiat 600  417 tmk, Ford Anglia 424 tmk, Land Rover 650 tmk, Mosse 316 tmk ja VW kupla 415 tmk. Jaguarin hinta sinänsä on ollut aina kilpailijoiden suhteen - jos varustetaso ja suorituskyky ovat samat - edullinen. Moniin muihin superautoihin verrattuna suorastaan edullinen. Sir William Lyons oli tarkka mies kustannuksia vahtimaan.

Kilpailuaiheiset kotisivut täällä. Ja kotisivut täällä

Jaguar valmisti loistavaa D-type kilpamalliaan niin pitkänä sarjana, että sen menekki alkoi hiipua. Oli neronleimaus muuttaa 16 viimeistä autoa katukäyttöön sopiviksi. Kiihtyvyys oli viisikymmentälukuiselle urheiluautolle aika sopiva, 5.5 sekuntia 0-60mph.

XK150                 1957-1961

Helmikuussa 1957 tuli markkinoille XK140 -mallin korvannut XK150 jossa mm. korin muotoilua oli nykyaikaistettu, rumpujarrujen tilalle tulivat levyjarrut ja suorituskykyä oli lisätty entisestään. XK150 oli tilavampi ja painavampi kuin edeltäjänsä ja alkoi olla enemmänkin Touring-tyyppinen auto. S-mallin kolmella 2" SU-kaasuttimella ja "Straigth port"-kannella varustettu 3.8L kone antoi 250 hv tarjoten hyvän suorituskyvyn, 212km/h ja 0-60mph 7.6 s.  Auton sai myös automaattivaihteisena. Auto oli kuin Coupe malli ikätoveristaan, Mk1:stä. Mallista lisää

E-type 3.8/4.2 S1   1961-1967

3.8L moottori muuttui Saloonien tavoin 4.2 litraiseksi v.1964. Samalla päästiin eroon myös synkronoimattomasta Moss vaihdelaatikosta. Hyvä saitti täällä ja kilpailuaiheiset kotisivut täällä. E1a oli E-tyypin varhainen prototyyppi, video täällä. Series 1 valmistus:

OTS 3.8 1961-1964
FHC 3.8 1961-1964
OTS 4.2 1964-1967
FHC 4.2 1964-1967
2+2 4.2 1966-1967

Coupe malli jatkui tuotannossa isommalla moottorilla vuoteen 1968. Vuonna 1966 esiteltiin perhekäyttöön tilavampi 2+2 malli  ja kuten kuvasta näkyy, sekin pärjää myös Suomen talvessa. Merkittävin ulkoinen ero Ser.1 ja Ser.2/Ser.3 2+2 koreissa on tuulilasi. Toki puskurit, lamput yms. ovat erilaisia kuten muissakin malleissa, mutta yleisilmeeseen vaikuttaa tuo tuulilasi kirkkaasti eniten. Series 2 ja 3 välillä ulkoiset erot ovat pienempiä, takapuskurin alla oleva levitys (isommalle tankille) on varsin huomaamaton, eikä etusäleikkö ja levitykset (flares) vaikuta isoihin linjoihin, vaikkakin säleikkö saa "suun" näyttämään paljon isommalta.
Suurin osa koripaneeleista on täysin identtisiä, itseasiassa kaikki em. levennyksiä ja konepeltiä lukuunottamatta.  Series 1,5 valmistus:

E-Type 4.2 S2       1969-1970

Kokeile E-typeen eri värejä täällä

Hyvät entisöintisivut ja täälläkin.      Series 2 valmistus:

OTS 4.2 1968-1970
FHC 4.2 1968-1970
2+2 4.2 1968-1970

E-Type V12 S3 Roadster     1971-1975

Series III E-type esiteltiin lehdistölle 29.3.1971. Auto oli jatkokehitetty v. 1961 ensiesitellyn Series I:n ja v. 1967 esitellyn Series II:n seuraajaksi.  E-type series III mallia valmistettiin kahta eri mallia, Avomalli (Roadster) vuosina 1971-1975 ja Umpikattoinen malli (Coupe) vuosina 1971-1973. Uuteen Series III malliin oli tehty lukuisa määrä pieniä muutoksia. Näkyvimpinä tunnusmerkkeinä mm. aiemmista malleista puuttunut kromattu nokkaritilä, levennetyt pyöränkaaret, leveämmät renkaat ja vanteet sekä sama pidempi akseliväli kuin Series I:n ja II:n 2+2 paikkaisessa mallissa. Merkittävimpänä muutoksena oli Jaguaarin uusi neljällä kaasuttimella varustettu V12 kone aiemman kuusisylinterisen rivimoottorin tilalle. Series III:een tuli uutuutena myös tehokkaammat, edessä jäähdytetyt, levyjarrut, ohjaustehostin sekä rullaturvavyöt. Series III valmistus:

OTS 5.3 1971-1974
2+2 (FHC) 5.3 1971-1973

XJ-S                      1975-1981

Aivan kuten XK120 aikoinaan, myös XJ-S luotiin vastaavan Sedan mallin lyhennetylle alustalle, tässä tapauksessa XJ Coupen alustaa lyhennettiin 17,3 cm (yhteistä tekniikkaa näiden automallien välillä peräti noin 80%). Auton tullessa markkinoille E-typen valmistus loppui, joten siinä mielessä XJ-S on sen seuraaja. Toisaalta auton mitat ja paino (1750kg) kertovat auton muusta kuin urheiluauton luonteesta. Autossa oli 5.3L V12 EFI. Vaikka manuaalivaihteisto oli myös tarjolla, useimmat päätyivät automaattiin. 

XJ-S 5.3 HE           1981-1989

XJ-S oli ensialkuun monelle puristille shokki radikaalien linjojensa vuoksi. Uuden, hieman taloudellisemman HE moottorin myötä suosio alkoi kasvaa. Amerikan kilpailusaavutukset yhdessä ETC Group A mestaruuden kanssa  olivat tärkeitä myynnin vauhdittajia.

Pinnapyörät ovat suosittu lisävaruste, tehdas ei niitä kuitenkaan suositellut. Hyvä kotisivu täällä,  tässä ja täälläkin

XJ-S 3.6/4.0               1983-1994

Tulevaan XJ40 autoon kehitetty AJ6 moottori esiteltiin yleisölle Jaguarin tavan mukaan ensin urheilumallissa, XJ-S Coupessa. Samana vuonna esiteltiin myös Coupea kevyemmän näköinen Cabriolet korimalli (1983-1987). Taloudellisen moottorin myötä XJ-S:n myynti lähti kovaan nousuun. Vuonna 1991 moottori korvattiin 4 litraisella AJ6 moottorilla, jonka tuotanto jatkui vuoteen 1994. 

XJ-S Convertible                  1988-1996

Kauan odotettu avoauto tuotiin markkinoille vasta 1988. Kori oli jäykisteiden vuoksi 100 kg painavampi kuin Coupe. Ennen omaa avomallia, Jaguar myötävaikutti Hess&Eisenhardt'in avomallin syntyyn.

XJR-S  6.0Litre                  1990-1993

Tom Walkinshawin kilpailumenestystä hyödynnettiin tässä kuusilitraisella koneella varustetussa mallissa, jossa oli 332hv. Huolimatta sporttisesta taustastaan, auto oli helppo ajettava arkiliikenteessä.

Vuonna 1994 esiteltiin hieman vähempitehoinen (301hv), tehtaan omaa suunnittelua oleva 6.0 L moottori. 

XJS  4.0                 1994-1996

Viimeisiä muutoksia ennen XK8:n esittelyä oli AJ16 moottorin istutus Coupe/Convertible - malleihin. Uudet nokka-akselit, uudet männät, venttiilit ja uudistettu bensiinin ruiskutus tarjosivat 7 prosentin tehon nousun. Huippunopeus oli 227 km/h ja kiihtyvyys 0-96 7.5 s. 

XJ220                    1988-1992

Erikoismalli, esittelymallissa oli V12 mutta valmiissa autossa monen tilaajan pettymykseksi turboahdettu V6 (XJR-10 autosta). Sekin tuotti kyllä 542hv ja antoi autolle hurjan suorituskyvyn. Autoja tehtiin 280 kpl. 

XJR-15                         1990     

TWR:n ja JaguarSport'in yhteistyönä valmistettu keskimoottorinen katukäyttöön rekisteröity urheiluauto, joka perustui tekniikaltaan XJR-9 LeMans voittajaan. Moottorina oli 6L V12, josta otettiin 450hv. Autoja tehtiin 30kpl.    

XK8                      1996-2005

Jaguaarin ensimmäinen urheiluauto, jossa on omaa suunnittelua oleva V8. Moottorista otetaan 216 kW, vääntöä on 388 Nm. Alusta on vanhempaa perua ja on kotoisin XJ-S mallista (siis alunperin 60-luvulta!). Huippunopeus 250km/h, 0-96 6.4 s. Urheiluauton sisustuksessa on tyyliä. Autoon saa myös pinnapyörät! 

XK8 Convertible                    1996-

XK8 on saatavana myös kangaskattoisena Convertible mallina. Jaguaarien tapaan nämäkin linjat ovat kauneimmillaan vinosti takaata katsottuna. Katto istuu erittäin hyvin eikä pilaa auton hienoa sivulinjaa - siinäkin suhteessa autotekniikka on kehittynyt ensimmäisestä XK:sta!

Jaguar ei valitettavasti uskaltanut kaupallistaa vieläkin urheilullisempaa F-type mallia, joka painonsa suhteen olisi ollut lähempänä E-typeä. Tähän on kuitenkin luvassa parannus, sillä alumiinikorisen urheilumallin suunnittelusta on päätetty!

XKR                        1998-

XK8:n ilmestyessä markkinoille XJ-S:n ja erikoisesti V12 moottorin valmistus loppui. XKR oli vastaus tähän puutteeseen. Kompressoriahdettuna 4 litrainen V8 kehittää 370hv mikä antaa 1705 kiloa painavalle (Convertible) kissalle räjähtävän suorituskyvyn, 0-96 ajassa 5.2 sekuntia. Näillä lukemilla ollaan vihdoin samalla hehtaarilla D-typen kanssa!.  Takarenkaat ovat kokoa 255/45 ZR18, mutta pito ei siltikään aina riitä.

Uusi alumiinikorinen XK8 on Jaguaarin nykyaikaa. Eritttäin vääntöjäykkä liimattu ja niitattu runko takaa hyvät ajo-ominaisuudet sekä hyvän kiihtyvyyden että lyhyen jarrutusmatkan. Sisustus on taattua kissalaatua.

C-Type    1951-1953

XK120:sta nopeasti kehitetty putkirunkoinen LeMans (voitot 1951,1953) kilpuri. Ehkä kaunein Jaguaarin rakentama auto. Ohjaamo oli askeettinen mutta toimiva. Moottori tuotti 200hv. Video täällä. Lincoln kilpaili myös C-typellä menestyksellisesti.

D-Type    1954-1957

Sayerin edelleen kehittämä aerodynamiikka näkyy. Kurt Lincolnin D-type (XKD530) myytiin Suomesta pois vuonna 1966. Voitti LeMans ajot (1955,1956,1957). Kojelautaa hallitsevat suuret mittarit vasemmalle sijoitettuna. Kauniista 3.4 Litran moottorista otettiin 277hv@6000rpm. Polttoaineen ruiskutuksella varustetusta XK-mottorista saatiin saman verran tehoa. Noin 880 kg painavan auton kiihtyvyys 0-96 oli 4,7s ja huippunopeus yli 270 km/h (perävälityksestä riippuen).

Lightweigth E-type 1963

E-tyypillä ruvettiin kilpailemaan alusta lähtien. Menestyksen parantamiseksi tehdas valmisti alumiinikorisen version, jossa oli 290 hv. Hyvät kotisivut aiheesta täällä.

Video täällä

Lightweigth E-type 1964

Saksalaisen Peter Lindnerin auto sai Jaguaarin legendaarisen aerodynaamikon Malcolm Sayerin suunnitteleman Low Drag Coupe peräosan muodot. Autoja valmistui 12 kpl. XK-moottorista otettiin tuolloin noin 344 hv!

XJ12C                 1976-1977

XJ-S  Group A                   1982-1987

Tom Walkinshaw (TWR Engineering) ryhtyi valmistelemaan XJ-S mallia Group A ETC sarjaan ja Jaguar tuki hanketta. Mestaruus irtosi 1984 ja 1985. Moottorissa oli ruiskutusjärjestelmä josta sai noin 440hv. Ensimmäistä kertaa XJ-S:ssä oli takajarrut navoissa eikä differentiaalin kyljissä.  TWR  myi suurelle yleisölle omalla nimellään varustettuja korisarjoja XJS:n muuttamiseksi vetävämmän näköiseksi. Sarjaan kuului myös erikoisvanteet. 

Jaguar voitti jälleen LeMans ajot vuonna 1988 TWR:n valmistamalla XJR-9 autolla, jossa oli Jaguaarin V12 moottori porattuna 7L tilavuuteen. Tehoa lähti noin 720hv

X-type                          2004

SCV8 sarjaan kaavailtu X-type on vauhdikas ilmestys!                  

Jaguar F1              2000-2004

Syyskuussa 2004 Jaguar päätti lopettaa osallistumisensa F1 sarjaan. Kilpaileminen nieli valtavasti varoja eivätkä kilpailumenestykset tukeneet riittävästi Jaguaarin asemaa nopeiden ja kauniiden loistoautojen valmistajana!                   

Parhaat sivut täällä

2.5 litre V8               1962-1969

Mark 2 malliin perustuva Daimlerin kehittämällä hienolla pienellä 2.5L V8 moottorilla varustettu ylellinen auto, joka monessa suhteessa oli parempi kuin vastaava Jaguar. 140 hv. Valmistettiin 17884 kpl.

Daimlereista lisää

Sovereign                1966-1969

420 malliin perustuva Daimler versio. Auton kojelauta on tosi mehukas. 

Sovereign S1           1969-1973

XJ6 malliin perustuva Daimler.

Double Six S3           1979-1992

Jos kohta SIII Jaguar on ylellinen ja hienostunut auto, niin huippuunsa tämä omistamisen ilo on viety legendaarisessa Double Six mallissa. Auto on äänetön, kiihtyvyys tasaista ja turbiinimaista ja ajettavuus on loistava. Osta ja huomaat ettei bensiinin kulutuksella ole mitään merkitystä! Sinänsä tuo 5.3 litraisen maantiekulutus - noin 12 litraa - ei ole hullumpi. 

Kotisivut täällä.

Daimler 420 Limousine        1968-1992

Mark 10:n alustalle ja tekniikan varaan rakennettu limousine on arvokas ilmestys ja tuttu näky Helsingissäkin aikoinaan. Valmistuksen loppuminen merkitsi myös XK-moottorin valmistuksen loppumista, 43 vuoden tuotannon jälkeen!

Kattava esitys Daimler 420 autosta täällä.

Daimler (XJ40)                    1986-1994

XJ40 malliin perustuva Daimler oli tapansa mukaan sisustukseltaan Jaguaria ylellisempi.

Lisää kuvia.

Daimler Century                   1996

Daimler Century oli viimeinen X330 pohjainen 6L V12 Daimler malli, joka juhlisti Daimlerien 100 vuotta kestänyttä elämänkaarta! Auton keräilyarvo on taattu.

Daimler Corsica                   1996

Daimler Corsica oli hieno kaksiovinen avomalli , jolla testattiin Rivieralle sopivien autojen menekkiä. Prototyyppi ei ole tarkoitettu sarjavalmistukseen. 

XJ308 malliin perustuva V8 moottorilla varustettu Daimler Super V8 on hienointa mitä Jaguarilta rahalla saa. Kuljettajaa hemmotellaan.

Maskoteista kattava esitys täällä.  Ranskankielinen mukava analyysi täällä.

Virhe korjattiin Mk8 ja Mk9 malleissa. Kissa loikkasi paljon matalammassa kulmassa.